keskiviikko 4. huhtikuuta 2007

Yhtä kokemusta viisaampi

Emme koskaan ole poissa tolaltamme siitä syystä kuin luulemme. Olemme poissa tolaltamme, koska näemme jotain sellaista, mitä ei ole olemassa. Onko näin? Olemmeko takertuneet menneisyyteen, joka vain heijastuu nykyhetkeen? Näemmekö mitään sellaisena, kuin se nyt on? Voimmeko todellakin nähdä maailman neutraalina?

Valitsemme siis ajatuksemme ja näkökulmamme. Voisimmeko valita toisin? Sen sijaan, että lannistuisimme, kokisimme epäonnistumista tai suuttuisimme, voisimmeko kenties katsoa asiaa toisesta näkövinkkelistä käsin. Moni asia näyttäisi eriltä.

Huomasin sen tänään. En päässyt opettajan pedagogisiin. Sen sijaan, että valitsin sen epäonnistumiseksi, päätin että vain parempaa on luvassa. Minä ansaitsen vain parasta mahdollista hyvää ja sillä siisti. Tuo ovi meni kiinni, mutta jossain toisaalla avautuu ovi loisteliaaseen tulevaisuuteen.



2 kommenttia:

Anonymous Anonyymi kirjoitti...

Kas, löysin bloginne vasta nyt. Täällähän on oikein iso porukka :) Osallistun bileisiin vaikka näillä kahdella
http://persokaikelle1.blogspot.com/2006/01/terveisi-maijalle.html
ja
http://keskisormi.blogspot.com/2007/04/taas-hilse-pllht-kun-ihmisen-toimi-yli.html

Oikeastaan asia (vap.eht.lapsettomuus) on mulle niin selvä ja yksioikoinen että siitä ei paljon puhuttavaa riitä. Nykyään ihmettelen enemmänkin miten _kukaan_ järjissään oleva ihminen kehtaa hankkia lapsia tänne... no mut ehkä se on se vauvakuume, en tiiä, ei oo kokemusta.

14. huhtikuuta 2007 klo 9.21  
Anonymous Alia kirjoitti...

Heh, hauska keskustelu, sanon mummuna ja aikanani vauvakuumeen kokeneena. Ei siinä ole järjellä mitään tekemistä... Yhdenlainen mielenhäiriö se on, kun tahtoo vauvaa. Vauvakuume on vielä vahvempi tunne kuin oikein vahva naitatus ja järjen vievä kiima. Mutta täytyy kyllä sanoa, että ainakin minulla tulokset olivat onnistuneita, tyttäriä.

Luulen että on oikein hyvä etteivät kaikki koe tuommoista vauvakuumetta. Minulla on muutamakin kaveri, jotka aikanaan päättivät pysyä lapsettomina ja myös pysyivät. Niillä on välillä ollut hankalaa kun sitä on kuulemma kovin ihmetelty. Mutta pintansa pitivät, eivät tehneet, ja nyt ikä estäisi jos intoa ilmaantuisi.

On ollut tosi mielenkiintoisia keskusteluja niiden kanssa hyvästä elämästä ja mitä siihen kuuluu.

Oikein hyvää jatkoa.

21. toukokuuta 2007 klo 17.38  

Lähetä kommentti

Tilaa Lähetä kommentteja [Atom]

<< Etusivu