maanantai 22. joulukuuta 2008

Joulu, tuo juhlista hartain

En taas oikein tiedä, miten suhtautuisi tiedusteluihin joulunvietosta. "Kenen luo te menette jouluna?" on kuultu taas useamman kerran. Kun vastaan, että olemme pääasiassa kotona, reaktiot vaihtelevat hämmentyneestä "Ai, ettekö te juhli joulua?" aina osaaottavaan "Voi, no mutta kai sekin voi olla ihan mukavaa" asti.

Kyllä se voi olla oikeinkin mukavaa, siksi me oman joulunviettotapamme olemme valinneet. Meillä on avoimia kutsuja paitsi kummankin vanhemmille, myös perheeseen kuuluvaan lapsiperheeseen. Emme ole olosuhteiden uhreja, emme hylättyjä raukkoja. Emme istu aattoa kotona nyyhkyttäen kaipuutamme emmekä upota yksinäisyyttämme tujakkaan glögiin.

Joulu on mulle tosi mieluinen juhla. Joulukuusi on ollut koristeltuna jo toista viikkoa ja ensimmäinen hyasinttikin on ylikukkinut. Odotan kovasti ylihuomista, kun saa keittää aamukahvia hiljaisessa kodissa ja istua kuusta katsellen, rauhoittuen, rakastaen. TV:stä tulee Lumiukko, joka on mulle yhtä merkittävä osa joulua kuin kinkku monille.

Kyllä me sukuloidaankin, mutta avoimella aikataululla. Ei olla sovittu mitään etukäteen eikä sovita. Pääasiassa vaan nautitaan rauhassa kiireettömyydestä ja joulun tunnelmasta.

Tämän tekstin tarkoitus ei ole väittää, että meidän joulumme on parempi kuin muiden. Mutta ihan yhtä hyvä se on, ihan yhtä oikea joulu. Joulu tulee lapsettomien pariskuntien lisäksi tänäkin vuonna myös sinkuille, leskille ja muille yksineläjille. Heidänkin joulunsa on ihan oikea ja juuri oikeanlainen joulu. Toki moni on vasten tahtoaankin yksin, mutta silloinkin asian surkuttelu hänelle on hieman hyvän maun vastausta.

Viettäkää joulu juuri siten, kuin itse toivotte - joulu on mahtava tilaisuus olla hieman itsekäs. Kunnioittakaa myös toisten jouluja, ovat ne millaisia tahansa. Ihanaa joulunaikaa kaikille!

9 kommenttia:

Blogger Eveliina kirjoitti...

Me vietämme kerrankin joulun kaksin (jos kolmea kissaa ei lasketa mukaan). Ihanaa, kun ei tarvitse stressata, eikä ole aikatauluja. Lahjojakaan emme tänä vuonna ostaneet. Nautimme hyvästä ruoasta ja toistemme seurasta. Täydellistä. :0)

Iloista joulua!

23. joulukuuta 2008 klo 16.52  
Anonymous Anonyymi kirjoitti...

Huh, toivottavasti päätitte kuitenkin milloin kyläilette missäkin!

Kirjoittamieni rivien välistä pursuaa katkeruus... On raskasta olla se "avointen ovien talo", jonka isännän ja emännän joulurauha unohdetaan. Turhauttaa kun kutsutut haluavat niin vahvasti viettää omanlaisensa joulun, että unohtavat kunnioittaa toisten rauhaa. Toivoisinkin kutsuttujen joko sopivan jonkinlaisen vierailuajan tai kieltäytyvän kutsusta kokonaan.

Mutta ei niin pahaa, ettei hyvääkin: ensi vuonna emme kutsu ketään. Luvassa on kahden ihmisen rauhallinen joulu. Älä siis vaan myöhemmin kirjoita, että kaksin vietetty joulu olikin pettymys! :D

5. tammikuuta 2009 klo 12.21  
Anonymous Anonyymi kirjoitti...

minusta lapsijoulut ovat pahimpia.. pukkiaikataulun mukaan menemistä ja kamala kasa lahjoja sekä hössöttävät isovanhemmat eivät tee joulurauhaa minulle.

me vietimme tänä vuonna joulun kaksin reissussa, tunnelmallisessa joulukaupungissa, ja oli aivan ihanaa. sukulaisissakin oli mukavampi käydä levänneenä reilusti pyhien jälkeen ajoissa sovittuun ajankohtaan, kun kaikki olivat jo unohtaneet koko joulun.

8. tammikuuta 2009 klo 14.35  
Anonymous Anonyymi kirjoitti...

ja edelliseen lisäyksenä, että kyllä nauratti, kun mummo tokaisi "miten voit leipoa taatelikakkua, kun ette kerran vietä joulua".. selitä siinä sitten, että kyllähän me vietämme, vaikka ei ehkä kaikkein perinteisimpien kaavojen mukaan.. tuntuu tosin, että nykyään harvalla edes on mitään tiukkoja perinteitä!

8. tammikuuta 2009 klo 14.40  
Blogger Päivi H-K kirjoitti...

Tämä erinomainen blogi päivittyy liian harvoin. :) Niinpä täällä tulee käytyä epäsäännöllisen säännöllisesti - tällä kertaa vasta joulun jälkeen.

Jäin miettimään ymmärsinkö kirjoituksen oikein: yksinäisen / lapsettoman (pariskunnan) pitäisi mennä jouluksi sukulaisten luo, niinkö? Muuten ei tule Se Oikea Joulu?

Olen kyllä törmännyt kaikenlaisiin (ennakko)luuloihin, mutta tuo on jo aika... hm, erikoista. :O (Ymmärsinhän minä väärin, ymmärsinhän?!)

Hyvää tammikuun jatkoa! :)

11. tammikuuta 2009 klo 17.56  
Blogger san kirjoitti...

P'ivi, tarkoitin juuri sitä, että ennakkoluuloista huolimatta oikea joulu tulee ihan joka paikkaan, jossa joulua vietetään, vietetään sitä sitten miten vaan.

26. tammikuuta 2009 klo 12.29  
Blogger Maira kirjoitti...

Taas tuo ihana aika on edessä. Ja miten me vietetään miehen kans joulu? No joko hänen perheen luona jossa hössötetään juurikin joulupukin ja lahjojen aikatauluttamisen kanssa tai sitten minun vanhempien luona peläten milloin mun isä saa yliannoksen viinaa ja rähinä alkaa. Jee... ootan oikein innoissani.

Mun mies, vaikka vela on hänkin, haluaa viettää joulun PERHEEN kesken, ei suostu ymmärtään että meillä on oma perhe tässä kahdestaan kissojen kanssa. Itse haluaisin olla ihan kaksin joulun tai sitten töissä. Yhen joulun olin pienessä hotellissa töissä ja oi miten ihanaa siellä oli! Tunnelma katossa, kaikki hyvällä tuulella eikä tarvinut pingottaa.

27. lokakuuta 2009 klo 16.45  
Anonymous Anonyymi kirjoitti...

Hei!
Ekaa kerta täällä. Vau, kuinka helpottavaa ja mahtavaa tekstiä täältä löytyi! Ja tutun tuntuista, tuo jouluhomma varsinkin. Vain kolme vuotta vanhempi naissukulaiseni - oikea emo, ei olisi varmaan pysynyt hengissä ilman lapsiaan - kuuluu juuri niihin ihmettelijöihin, että kuinka me ei lähdetä lapsuusmaisemiin sukuloimaan jouluna. Että kuinka me täällä vaan kaksin kyhjätään. Tuntuuko se joululta ollenkaan. Onpa niitäkin jouluja ollut, kun pyöritään sukulaisten nurkissa, ja se ei kyllä todellakaan tunnu joululta. On ihanaa rauhoittua kahdestaan pyhiksi - joita muuten mun mielestä ei ikinä ole liikaa, vois olla ihan hyvin vielä pari enemmänkin, kuten kai ennen on ollut - ja tehdä juuri sitä, mitä halutaan, tai olla tekemättä mitään. Todellista lepoa ja rauhaa ja rentoutumista.

16. maaliskuuta 2010 klo 23.19  
Anonymous Anonyymi kirjoitti...

Joka toinen joulu kaksin, eronneen totuus. En minäkään noina jouluina lasteni perään itke, tai kärsi joulutunnelman puutteesta. Mukavia jouluna ne ovat, ressittömiä ja rauhallisia.

13. huhtikuuta 2010 klo 8.51  

Lähetä kommentti

Tilaa Lähetä kommentteja [Atom]

<< Etusivu