tiistai 5. helmikuuta 2008

Voiko velalla olla lapsia?

Pohdin tässä yhtenä iltana niinkin hassua ilmiötä kun lapsellinen vela – siis en suinkaan sitä kuinka lapsellisia me vapaaehtoiset lapsettomat ollaan vaan sitä voiko ihminen olla ajatusmaailmaltaan vela vaikka hänellä olisikin lapsia. Minä väitän että voi ja väitän jopa tuntevani ainakin yhden tällaisen henkilön.

Tajusin nimittäin tässä päivänä eräänä että minun äitini on ajatusmaailmaltaan selvästikin vela. Luulen että hän on aikanaan tehnyt minut ja veljeni lähinnä siksi että se kuuluu asiaan. Äitini on myös keskustellessamme minun valinnoista sanonut että jos hän olisi aikanaan asiaa tarkemmin ajatellut, olisi hänkin saattanut jäädä lapsettomaksi. Äitini suhtautuminen lapsiin on aina ollut hyvin käytännönläheistä – ei mitään turhaa lässyttelyä vaan hoidetaan ne asiat jotka täytyy hoitaa (ruokkiminen, vaatetus, vaipanvaihto, yms.). Tämä suhtautumistapa näky myös hyvin siinä miten äitini suhtautuu veljeni lapsiin, hän ei missään vaiheessa mennyt onnesta sekaisin tullessaan mummoksi, eivätkä lapsenlapset ole hänelle mikään itseisarvo. En kuitenkaan katso äitini olleen huono äiti ja rakkauttakin olen saanut häneltä ihan riittämiin. Samoin hän selvästikin rakastaa lapsenlapsiaan. Vieraisiin lapsiin äitini on aina suhtautunut välinpitämättömästi, eikä hän koskaan ihastele puolitututtujen tai edes tuttujen lapsia.

Tarkemmin asiaa pohdittuani aloin myös epäillä anoppini olevan ajatusmaailmaltaan melkoisen vela. Minä olen siis varma että äitini on vela vaikka hänellä lapsia onkin ja melko varma että anoppinikin on vela ja niinpä voinkin seuraavaksi pohtia voiko velalainen ajattelumalli periytyä.

10 kommenttia:

Blogger Ana kirjoitti...

"Vela", tsih! Taas tarttui matkaan käyttökelpoinen lyhenne.

Onhan näitä varmaan pilvin pimein... ei vain sellaisia joiden ei olisi pitänyt lisääntyä mistään syystä, vaan myös sellaisia jotka ovat lisääntyneet "kun piti" tai "kuuluu asiaan" tai "kun muutkin". Se on ihan hyvä, jos tällaiset ihmiset pystyvät myös kantamaan vastuunsa valinnoistaan ja onnittelut heille siinä mielessä.

Silti en vaan saa elämyksellistä otetta siihen juttuun, että tehdään uusi ihminen siksi että muutkin tekee. Ei vaan mee kaaliin. Ei ymmärrä.

6. helmikuuta 2008 klo 21.07  
Anonymous Anonyymi kirjoitti...

Mun on vaikee kestää sitä, et mä oon muka vapaata riistaa, jos avaan suuni ja sanon etten välitä lapsista. Uskomattoman moni täysin ventovieras ihminen on suu vaahdossa hyökänny selittämään mm. et: "Sulla kävi tuuri, ku sun äitis tykkäs lapsista!" tai "Kyllä sä niitä vielä teet!" tai "Kaikki naisethan tykkää lapsista, ootsä oikeesti mies vai???" tai yks mun kestosuosikki: "Senki hirviö! Lapsethan on ihania!!!" Ja ainoo mitä oon yleensä todennu on se et en välitä lapsista, en koe niitä söpöinä ja vältän lapsien seuraa ja tuskin tuun omia hankkimaan.

Mä en ymmärrä, miks mun tarttee puolustella sitä etten tykkää/välitä lapsista tai niiden seurasta, saati jaksa kuunnella juttuja niistä tai mut sais hymyilee lapsen toilailuille ja kestämääniiden kirkumista bussissa tms. En vihaa lapsia, enkä tosiaa toivo lapsille mitää pahaa, mut ilmeisesti mä oon allerginen lapsille. =D Tulee välitön hengenahdistus jos joutuu liian läheisiin tekemisiin lasten kanssa. ;) Mut kiva tietää, ettei oo maailman ainoo vela. =) Toivottavasti ei haittaa, et linkitän tän blogin omaani? =)

16. helmikuuta 2008 klo 19.42  
Anonymous Anonyymi kirjoitti...

Jätän jälkeeni vain osoitteen foorumiin joka on tarkoitettu henkilöille, joilla ei ole lapsia. Syy voi olla se ettei saa lapsia tai ei halua lapsia. Sana on vapaa. www.p2.foorumi.info/lapsettomatparit

31. maaliskuuta 2008 klo 23.18  
Blogger Kati kirjoitti...

Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

1. huhtikuuta 2008 klo 13.01  
Blogger Kati kirjoitti...

Meillä veloilla on oma foorumi, ollut vuosia jo. :)

1. huhtikuuta 2008 klo 13.02  
Blogger san kirjoitti...

Mielestäni vanhemmissa sukupolvissa on varmasti hurjasti vanhempia, jotka ovat hengeltään veloja. Ei ole ollut vaihtoehtoja syystä tai toisesta.

Siksipä onkin ihanaa, että meillä on mahdollisuus valita lapseton elämä!

8. huhtikuuta 2008 klo 12.16  
Anonymous Anonyymi kirjoitti...

Mielenkiintoinen ajatus, joka sai minut pohtimaan omaa sukuani. Minun isäni olisi varmaan vela, jos asiat olisivat menneet toisin. Nyt meitä lapsia on neljä. Myös äidinäitini olisi ollut ehkä vela nykyään... Äidin isän sisko oli; hän oli elämästään yli 30 vuotta kihloissa parinkin eri miehen kanssa, mutta ei koskaan mennyt naimisiin eikä hankkinut lapsia 97 elinvuotensa aikana. Hänen serkkunsa ja isäni isän sisko elivät myös melkein satavuotiaiksi, eikä lapsia!

Eli ei ehkä ihme että minä olen vela. Suurempi ihme lienee se, että siskolla ja veljellä on molemmilla kolme lasta... TODELLA kiintoisaa ajattelunaihetta!

15. huhtikuuta 2008 klo 18.52  
Blogger VELA74 kirjoitti...

Mä olen aina tienny että isäni on vela, velvollisuutensa hoitaneena.

22. huhtikuuta 2008 klo 3.14  
Anonymous Anonyymi kirjoitti...

Hauska pohdinta. Ehkä velaus kulkee kuitenkin pikemminkin opittuna käyttäytymismallina kuin geeneissä. Mutta varmaan jos vanhemmat ei oo sellaisia lapsille lässyttäjiä niin itsekään ei niin todennäköisesti ole, eikä ymmärrä esimerkiksi vauvakuumeen kaltaisia ilmiöitä. :)

MS

25. toukokuuta 2008 klo 17.39  
Anonymous Anonyymi kirjoitti...

Tämän perusteella näyttäisi, että veloilla on tunnekylmyyttä ja taustalla jotain tunne-elämän vammoja lapsuudessa.

8. elokuuta 2011 klo 13.13  

Lähetä kommentti

Tilaa Lähetä kommentteja [Atom]

<< Etusivu