torstai 10. huhtikuuta 2008

Kiukuttelua

Tänään suututtaa Helsingin sanomat.

Jonkin aikaa sitten siellä keskusteltiin siitä, kuinka e-pillereiden estrogeeni tappaa pikkukaloja joutuessaan vedenkiertoon virtsan mukana.
Lähetin kommentin aiheesta käytyyn keskusteluun. Hyvin asiallisesti esitin, että mielestäni olisi hyvä avata keskustelua sterilisaation ikärajasta Suomessa - jos ikäraja olisi 25 tai vaikka 27 nykyisen kolmenkymmenen sijaan, moni nainen välttyisi syömästä "turhia" hormoneja vuosien ajan.

Kommenttiani ei koskaan julkaistu. Ehkä se oli jotenkin huomattavasti asiattomampi kuin keskustelussa julkaistu toinen kommentti "Estrogeenien käyttö tulisi heti kieltää lailla ,koska niitä käyttävät naiset tuhoavat luonnon tärkeitä ketjuja.Naiset tuhoavat maapallomme eläimistön ja tulevaisuuden."

En tiedä. Eikö sterilisaatiosta saa puhua?

http://www.hs.fi/keskustelu/message.jspa?messageID=1841059

16 kommenttia:

Blogger Monique kirjoitti...

Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

10. huhtikuuta 2008 klo 13.16  
Blogger Monique kirjoitti...

Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

10. huhtikuuta 2008 klo 13.19  
Blogger Monique kirjoitti...

Katsos jos siitä puhuu niin jokuhan voi vaikka keksiä että hänpä meneekin sterilisaatioon ;o)

10. huhtikuuta 2008 klo 13.20  
Blogger -Anne- kirjoitti...

Kommenttisi on ilmeisesti nyt pienellä viiveellä uskallettu julkaista, kävin juuri kurkkaamassa.

Olisi se Hesarilta ollut aika törkeää jättää niinkin asiallinen kommentti julkaisematta.

13. huhtikuuta 2008 klo 13.32  
Blogger Anna kirjoitti...

Itseäni suututti taannoinen nyyhkiminen lasten kanssa kotiin jäävien äitien "sakosta". Vähän OT. :)

13. huhtikuuta 2008 klo 22.45  
Anonymous Anonyymi kirjoitti...

Olisin kuvannut itseäni myös vapaaehtoisesti lapsettomaksi 27-vuotiaana. Kiukuttelin lääkärissä, kun sterilisaatiosta ei saanut edes puhua. Huusin turuilla ja toreilla naisen oikeudesta päättää omasta ruumistaan.

Olen edelleen sitä mieltä, että naisella on oikeus päättää ruumiistaan. Samalla olen onnellinen, että yhteiskunta sittenkin päätti puolestani. Biologinen kello alkoi tikittää ja tahdoin lapsen, kun täytin 30v. Siinä ei liikakansoitus ja ekologinen jalanjälki painanut, kun tahdoin lapsen.

Sen sain ja olen onnellinen, ettei vaatimukseni sterilisaatiosta saanut vastakaikua.

16. huhtikuuta 2008 klo 13.21  
Blogger san kirjoitti...

Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

17. huhtikuuta 2008 klo 10.36  
Blogger san kirjoitti...

Ei olemuuten mun kommentti se nimimerkillä "pillereidenpopsija" julkaistu, sisältö on aika sama mutta itse en esimerkiksi puhunut lähes vuosikymmenestä tai maininnut abortteja mitenkään.

17. huhtikuuta 2008 klo 10.39  
Anonymous Anonyymi kirjoitti...

Mun mielestä ei kyllä Suomessa, jossa ensisynnyttäjän keski-ikä on 28-29 vuotta, 27-vuotias voi vielä sanoa olevansa vapaaehtoisesti tai muutenkaan lapseton. 27-vuotiaanahan ihminen vasta miettii mitä ryhtyisi elämällään tekemään.

Childfree-terminologiassa myöhemmin raskautuvat velat ovat "aidallaistujia" eli vapaaehtoisesti lapseton on ainoastaan ihminen, joka ei hanki lapsia. Ei 30-vuotiaana, ei 38- eikä myöhemminkään.

17. huhtikuuta 2008 klo 21.13  
Blogger san kirjoitti...

Vaikka ensisynnyttäjän ikä olisi 35 vuotta, eikö ennen sitä voi tietää, ettei tule yrittämään lasta?

Mä tiesin myös 15-vuotiaana, mitä puoluetta tulen äänestämään ja jo 5-vuotiaana tiesin, että musta tulee nainen, ei miestä, vaikka se oli vielä kaukana edessäpäin.

Ihan samanlaisella varmuudella mä tiedän, ettei musta tule äitiä, joten identiteettini on jo nyt vapaaehtoisesti lapseton, koska olen sitä aina ollut.

18. huhtikuuta 2008 klo 10.01  
Anonymous Anonyymi kirjoitti...

Edellinen anonyymi:

varmasti voi tietää. En vain pidä siitä, että monet naiset, jotka ovat muutaman huolettoman aikuiselämän vuoden jälkeen kokeneet Äitiyden Kutsun ja löytäneet Elämän Tarkoituksen, vähättelevät oikeasti vapaaehtoisesti lapsettomien kokemusmaailmaa sanomalla, että hekin olivat, mutta onneksi biologia pisti heidät ruotuun. :0

He ovat todellisuudessa olleet näitä aidalla istujia eli kahden vaihtoehdon välillä pähkäilijöitä. Mikä sekin on ihan ok, mutta se on eri asia.

18. huhtikuuta 2008 klo 12.11  
Blogger VELA74 kirjoitti...

Mä mietin sterilisaatiota ihan tosissaan. kolme vuotta mennyt kortsuilla, mitkään horminivalmisteet kun ei sovi mulle.
Nyt sitten ehkä paksuna, kivat mulle ja kivat paineet, en tod. halua lasta!!

T. kohta 34

22. huhtikuuta 2008 klo 3.25  
Anonymous Anonyymi kirjoitti...

Voi, vihdoinkin samalla tavalla ajattelevia! En halua koskaan lapsia, ja vaikka vuosia tulisi kuinka, mielipiteeni leimataan epäkypsäksi, vaikka opiskelen yliopistossa ja vaikutan kai muutenkin järkevältä. En voisi kuvitella itseäni äidiksi, ajatus on aivan sairas. Olen päättänyt lähteä sterilisaatioon Suomen ulkopuolelle, koska en aio odottaa 30v synttäreitä. En vain ole saanut selville, missä maassa saisi minun ikäisenä ja turvallisesti sterilisaation. Mutta hienoa että ylpeitä lapsettomia on muitakin!

5. marraskuuta 2008 klo 21.29  
Anonymous Anonyymi kirjoitti...

Olen samaa mieltä tuosta, että kyllä nuorempanakin voi tietää ihan varmasti, ettei tule koskaan haluamaan lasta.

Oma päätökseni kypsyi varmaan joskus teini-iässä, koska muistan puhuneeni äidilleni 18-vuotiaana, etten halua koskaan lapsia, johon äitini kauhistuneena varoitti, etten sillä asenteella tulisi koskaan löytämään miestä itselleni! Kyse ei ole päätöksestä vaan siitä, ettei minussa ole rippustakaan tarvetta lisääntyä enkä käsitä, miksi kukaan ylipäätään haluaa lapsia. Ilmeisesti aivokemiastani puuttuu jotain, kun en ymmärrä mikä lapsissa on niin ihanaa. :-P Minulla on kaksi veljentytärtä, joten kokemuksen puutteesta ei ole kyse.

28. tammikuuta 2009 klo 14.53  
Anonymous Anonyymi kirjoitti...

Minäkin olen tiennyt koko ikäni, etten halua äidiksi. Koko ajatus oli täysin vieras. Onneksi perheeni ja ystäväni hyväksyivät asian, eli en ole kokenut juuri minkäänlaista painostusta miltään taholta. Nyt on jo ikää sen verran, ettei kukaan enää kyselisikään, ja kohtukin on poistettu. Kiitos tästä blogista, moni teistä tuntuu ihan sielunsiskolta, ajatukset ovat niin yhteneviä!

4. helmikuuta 2009 klo 14.42  
Anonymous Anonyymi kirjoitti...

juu se on kyllä aivan järkyttävää että täysi ikäinen ei saa päättää ruumiistaan vapaasti. minä sain sterilisaation 24v kun muutamaa vuotta aiemmin mieleeni tuli että voisikohan sen saada mielisairauden perusteella.lukuisten psykologin ja lääkäri käyntien jälkeen sen lopulta sain. sillä perusteella että sairauteni vakavasti rajoittaa kykyäni hoitta lapsia. mutta jonkinlainen viha jäi tätä yhteiskuntaa kohtaan kun en saanut sitä normaalisti yksityiselläkään.olin kuulemma ainoa kyseisen psykologin vastaan otolla hänen 30 vuotisen uran aikana joka oli tälläisen pyynnön hänelle esittänyt. nyt olen 35 ja elämä on hymyillyt sen nuoruuteni rankan taistelun jälkeen t.mies

10. elokuuta 2011 klo 18.38  

Lähetä kommentti

Tilaa Lähetä kommentteja [Atom]

<< Etusivu