maanantai 21. toukokuuta 2007

Yksi syy monista

Lapsettomuuspäätökseeni on monia syitä, joita en osaa laittaa tärkeysjärjestykseen. Kerronpa nyt yhdestä, joka liittyy omaan lapsuuteeni.

Minulla oli varmasti oikein hyvä lapsuus, mutta inhosin silti olla lapsi. Mistään ei saanut päättää itse, ikätoverit olivat idiootteja kääpiöitä, koulu oli liian helppoa ja tylsää. Odotin aivan täpinöissäni aikuisuutta.

16-vuotiaana oli jo aika kivaa. Poikaystäväni olivat vanhempieni kauhuksi yli 20-vuotiaita, mutta enhän minä nyt kakaroiden kanssa... Koulu sujui silti erinomaisesti, koska se nyt vaan oli niin helppoa. Tämä oli onneksi vielä sitä ikää, että vanhemmat varoittelivat raskauden mahdollisuudesta. Ihan kuin sen kanssa olisin riskeerannut! Hain e-pillerit jo kuukausia ennen kuin pääsin neitsyydestäni eroon.

Aikaa kului, opiskelin ja pääsin kohtuupalkkaiseen duuniin. Miehet vaihtuivat, välillä olin sinkkuna, välillä vakiintuneena ja nautin elämästäni. Kun olin 25, äidin raskausvaroittelut vaihtuivat lapsenlapsien vinkumiseen. Siis kun lopultakin olin tilanteessa, mihin olin pyrkinyt 8-vuotiaasta lähtien, minun olisi pitänyt pilata elämäni hankkimalla kääpiöitä huusholliini?! Mukava mies, kivasti sisustettu koti, leppoisat illat ystävien keskellä viinin ja ruuan kera. Ex tempore-lomat, kesämökkibileet, hämyiset rapuillalliset. Pitkät puhelut, tuntien maailmanparantamiset, hiljaiset illat. Minä elän nyt siinä maailmassa, johon aina halusin, enkä halua muuttaa siinä mitään.

9 kommenttia:

Anonymous Anonyymi kirjoitti...

Tämä on kuin olisi itseni kirjoittama!

Mutta mehän ollaan vain itsekkäitä omaan napaan tuijottelijoita :-P

21. toukokuuta 2007 klo 14.02  
Anonymous Atair kirjoitti...

Minä pääsääntöisesti pidän lapsista, paitsi joistakin, ja lapsiperhe-elämästä, mutta tuskinpa saan/hankin koskaan lapsia. En oikein tiedä olenko vapaaehtoisesti lapseton, koska ei minulla ole mitään lastensaantia vastaan, mutte elämäntilanteeni ei oikein kannusta siihen. Toisaalta en myöskään kärsi minkäänlaisesta vauvakuumeesta, joten kaikki hyvin.

Minua ei ole juurikaan ahdisteltu miehettömyydestä tai lapsettomuudesta, joten en tiedä kuinka ongelmalliseksi vela-ihmiset kokevat kanssaihmisten suhtautumisen heihin.

Ehkä siksi minua jotenkin ihmetyttävät sekä vela-keskustelupalstat (jotka tosin ovat trollaajien paratiiseja) sekä vähän myös tämä blogi: kun julistautuu velaksi, määrittää kuitenkin identiteettinsä nimenomaan lapsen kautta, vaikka tarkoitus on kaiketi osoittaa, että lapsi ei ole aina tärkein määrittäjä naisen elämässä. Eli suhtautumiseni on lähinnä "Kukin taaplaa tyylillään, mitä siitä turhia vouhkaamaan."


En siis halua mitenkään moittia tätä blogia: täällä puhutaan kiihkottomasti ja hyvin kirjoittaen yhdestä elämänkatsomuksesta ja sen
tuomista mahdollisuuksista/paineista. Silti ihmetyttää, miksi ylipäätään määritellä itseään (käänteisesti) lapsen kautta, jos se nimenomaan ärsyttää?

Voi tietenkin olla, että ajattelisin toisin l. tuntisin minuun kohdistuvan enemmän paineita, jos sisaruksillani ei olisi lapsia, koska lapsenlapset tuovat tosi paljon merkitystä vanhempieni elämään.

21. toukokuuta 2007 klo 16.15  
Blogger Laura kirjoitti...

Toki olisi hienoa, jos asiasta kukaan ei todellakaan vouhkaisi. Tämä itsensä määrittely lapsettomuuden kautta vain lähtee yleensä siitä, että lähipiirissä on niitä vouhkaajia ja valintaansa joutuu puolustelemaan. Kadehdin niitä, jotka voivat "taaplata tyylillään" ilman ihmettelyjä.

21. toukokuuta 2007 klo 17.20  
Anonymous Anonyymi kirjoitti...

Hei! Olen toimittaja ja etsin juuri kaltaisianne naisia haastatteluun. Olen kirjoittamassa juttua naisesta, joka on nimenomaan valinnut lapsettomuuden uran tms. vuoksi. Useinhan valintaan aiheettomasti julkisuudessa hieman parjataan. Tämä ei ole meidän lähtökohta, vaan jutun tarkoitus on esitellä lapsettomuus aivan yhtä hyvänä valinta kuin lasten hankkiminenkin. Juttu tulee Ilonaan, mikäli vain sopiva, iältään noin nelikymppinen haastateltava löytyy. Kerron erittäin mielelläni jutun sisällöstä puhelimessa lisää. Minut tavoittaa aamusta iltaan numerosta 050 560 6002. Ottakaa yhteyttä! Yst. terv. Hanna

21. toukokuuta 2007 klo 17.33  
Blogger Anna kirjoitti...

Ei minusta identiteettiä voi perustaa yhden asian ympärille, vaan se muodostuu useamman identiteetin osan suloisesta sekamelskasta. Mä en usko, että kukaan vela määrittelee itseään ensisijaisesti lapsettomuuden kautta. Varmasti meillä jokaisella on tärkeämpiäkin elämän osa-alueita. Jokaiselle on lähimmät ihmiset ja oma perhe kuitenkin tärkeitä, mutta myöskin yhtä tärkeää päättää itse, että perhe on kahden aikuisen muodostama, eikä siihen jatkossakaan liity muita jäseniä.

21. toukokuuta 2007 klo 19.56  
Anonymous june kirjoitti...

Jos vela määrittelee itsensä lapsettomuuden kautta niin mites sitten kaikki harrastusaiheiset blogit yms? Ei heillekään kommentoida että ihan jees blogi ja hyviä juttuja mutta outoa että määrittelet itsesi tämän harrastuksen kautta. Tämä on vain yksi identiteettiin liittyvä asia, ei sen kummempaa.

23. toukokuuta 2007 klo 15.01  
Anonymous maaria kirjoitti...

Minäkin ihmettelen sitä, että velafoorumeita, blogeja ja ylipäätänsä sitä, että mainitsee olevansa vela, pidetään usein "vouhkauksena". Olen nähnyt ja kuullut kommentteja, että "miksi teille pitää olla omat foorumit?". Miksi ei? Onhan vanhemmillakin omat bloginsa, nettisivunsa ja fooruminsa. Suunnilleen mistä aiheesta tahansa tuntuu löytyvän nykyisin nettisivut.

Ja kuten täällä sivustolla käyvät ovat varmaan huomanneet, ei täällä vouhkata, arvostella toisten valintoja tai haukuta lapsia. Täällä kerrotaan tietynlaisen elämäntavan valinneiden ihmisten elämästä ja ajatuksista.

Velana oleminen on yksi elämäntapa muiden joukossa. Tottakai se osaltaan määrittelee ihmistä, mutta niin määrittelee mikä tahansa elämäntapavalinta, kuten vaikkapa vegetarismi tai vanhemmuus. Ei se silti tarkoita, että se olisi ihmisen koko elämä tai että sen kautta voisi määritellä koko ihmisen.

9. kesäkuuta 2007 klo 8.09  
Blogger Ta-Miit kirjoitti...

Lapsettomuuden järjellisyyttä ei voi tuon mainiommin kiteyttää, kuin mitä teet tuossa lauseessasi:

"Siis kun lopultakin olin tilanteessa, mihin olin pyrkinyt 8-vuotiaasta lähtien, minun olisi pitänyt pilata elämäni hankkimalla kääpiöitä huusholliini?!"

Että olenkin täydellisen samaa mieltä :D

26. kesäkuuta 2007 klo 21.21  
Anonymous Anonyymi kirjoitti...

En sanoisi lapsien nimittämistä kääpiöiksi "järjelliseksi"!
Jos vapaaehtoiseksi lapsettomuudeksi kutsuttu elämäntapa tarkoittaa itsensä kutsumista velaksi, on asialla identiteetille kaikkien sen osatekijöiden joukossa iso merkitys, eräs määrittävistä merkityksistä. Blogissa silti kirjoitetaan pääasiassa kiihkottomasti ja asiallisesti.

8. elokuuta 2011 klo 13.57  

Lähetä kommentti

Tilaa Lähetä kommentteja [Atom]

<< Etusivu