Sukupolvien ketjusta

Mummoni nukkui eilen pois. Nyt ainoa hengissä oleva isovanhempani on 90-vuotias. Pian meitä on sitten vain kaksi sukupolvea jäljellä tätä minun sukulinjaani.

Miltäkö tuntuu? No joo, tyhjältä, jotenkin juurettomalta. Voin kuvitella, että valtava kriisi on edessä, kun aikanaan hyvästelen omat vanhempani. Sitten tätä päätöstä oikeasti koetellaan. Miltä tuntuu olla ainoa sukupolvi? Miltä tuntuu, kun joulut, mökkireissut ja grillijuhlat jakaa vain saman ikäryhmän ihmisten kesken?

En tiedä, mutta saan sen vielä selville. Päätökseni ei vieläkään horju, identiteettini on lapseton, ei-äiti, ehkä vahvemmin kuin vielä koskaan aikaisemmin. Ensi kuussa saavutan lain vaatiman vähimmäisiän sterilisaatioon ilman terveydellisiä syitä ja aion kyllä käyttää oikeuttani toimenpiteeseen.